Tänään suoritin autokoulun toisen vaiheen ajo-osiot. Melko turhaa rahastustahan se on. Ajan kuulemma liian kovaa ja varomattomasti enkä muista turvaväliä. Tottahan se on ja tänään yritin jo alkaa muuttamaan ajotyyliäni "turvallisemmaksi". Ajorataharjoitukset puolestaan olivat hermoja raastavat. Meille lykättiin radiopuhelimet käteen ja sieltä sitten tuli ohjeita. Itse en ole kovin hyvä vastaanottamaan ohjeita varsinkaan jos en pysty kommentoimaan takaisin. Turhauttavaa oli kun tiesi, että tekee jotain väärin ja radiopuhelimesta kuuluu: "Noin ei sitten tehdä!", ja oikeasti haluaisi vain tietää että mitä teki väärin ja mitä pitä tehdä ensi kerralla eri tavalla. Ninpä teinkin joka kerta samat virheet ja teen varmasti oikeassa elämässä myös.

Päätä särkee ja muutto lähestyy. Tänään vein ison jätesäkillisen turhaa tavaraa roskikseen. Onneksi eräs kiltti setä auttoi kantamaan säkkiä. Muistan kun joskus ala-asteella lähdettiin jonnekkin leirikouluun ja mulla oli painava kassi mikä mun piti kantaa bussipysäkiltä koululle, sateessa. Tajusin sitten jossain vaiheessa että mä en taida keretä koululle ajoissa enkä pääse matkaan ollenkaan. En meinannut jaksaa enää kantaa kassia ja sitten tuli hätä ja kysyin ohi kulkevalta pojalta apua, jota en kuitenkaan saanut. Itku kurkussa ehdin sitten koululle juuri ja juuri ajoissa. Mutta muistan aina tuon pojan, joka ei auttanut mua.

Mun tietokone on käynyt vähän hitaalla muutaman päivän. Vähän niin kuin omistajansakin.