Kädet tärisee, en taaskaan saanut unta. On liikaa tekemistä, liikaa muistettavaa, liian paljon ajatuksia. Muutto on lauantaina ja ensi viikolla tämä tyttö on jo Lontoossa!! Tällaisinä hetkinä tajuaa taas kuinka ihanat vanhemmat omistaa. Ne on auttaneet mua tosi paljon muuton kanssa, vaikka ei niiden tarvitsisi enää.

Löysin vanhoja valokuvia, mustavalkoisia, niiltä ajoilta kun olin jotain 8-11 -vuotias. On niin nostalgista katella itteään niin pienenä ja muistaa tiettyjä hetkiä. Tuntuu että enää ei oikein jaksa muistaa yhtään mitään. Se onkin yksi mun suurimmista peloista: etten muistaisi kaikkia ihania hetkiä ja ihmisiä. Onneksi mulla on kamera, että voin aina ottaa kuvia ja niiden avulla muistaa.

Mä vannoin että tästä vuodesta 2008 tulisi erilainen. Ja hyvältä näyttää tähän asti.