Mä olen tulossa vanhaksi. Sen huomaa siitä että heräsin jo klo 11.00. Muutenkin olen alkanut lähennnellä normaalin ihmisen käsitettä joka elämänalueella. Tein eilen ruokaa, siitä tuli jopa hyvää. Tein myös jälkiruokaa, kiisseliä. Olen alkanut lenkkeillä, pyörä on korvannut bussin. Olen pitänyt asunnonkin siistinä jo vaikka kuinka kauan. Kaipaan töihin ja opiskelemaan. En käytä enää aina eriparisukkia. Haaveilen omakotitalosta ja miehestä ja lapsesta.

Toisaalta.. Olen tietoisesti alkanut muuttamaan unirytmiäni, jotten nukkuisi Lontoossa päiviäni pilalle. Ruokaa tein, siitä tuli hyvää, unohdin kuitenkin ostaa puolet aineksista ja kesken ruuanlaiton jouduin juoksemaan kauppaan hakemaan kaikkea unohtunutta. Kiisseli paloi pohjaan eikä suurustunut kunnolla. Lenkkeilen, koska olen niin stressaantunut muuton takia, että on pakko purkaa paineita jollain. Pyöräilen, koska ei ole varaa bussilla kulkemiseen. Asunto on MINUN mielestäni siisti, ei ehkä muiden. Kaipaan töihin ja opiskelemaan, mutta haluaisin vain tehdä jotain taide-musiikki-teatteri-juttuja mielenkiintoisten ihmisten kanssa, enkä raataa 8-16 aikataululla elämäänsä kyllästyneiden työntekijöiden kanssa. Useimpina päivinä käytän eriparisukkia. Haaveilen vanhasta ränsistyneestä omakotitalosta, jossa on punaiset seinät ja musta katto ja laittaisin seinät täyteen tauluja ja valokuvia. Haaveilen muusikkomiehestä, jolla on hienot kengät ja ADHD-lapsesta, jolle annan nimeksi Dino.